Neljäs osa Pelikonsoleista

Kommentoikaa myös jos teillä on joku näistä!

Neljäs sukupolvi

Neljännen eli ”16-bittisen” sukupolven laitteet (noin 1988–1995) ovat peliteknisiltä ominaisuuksiltaan suunnilleen samalla tasolla kuin Amiga 500:n ja Atari ST:n kaltaiset 1980-luvun puolivälissä markkinoille tulleet 16/32-bittiset kotimikrot. Laitteissa on yleensä 16- tai 32-bittinen prosessori, useita satoja värejä ja satoja kilotavuja keskusmuistia, mutta ei vielä RISC-prosessoreja eikä yleensä optisia tallennusvälineitä. CD-levyä käytettiin ensimmäistä kertaa tallennusvälineenä PC Engineen saatavan lisälaitteen myötä, mutta se ei yleistynyt. Ääniominaisuudet kehittyivät selvästi ja Super Nintendossa oli jo suora tuki digitoidun äänen toistolle.

Neo-Geo


Neo-Geo oli pelikasettipohjainen kolikkopeli- ja kotikonsolijärjestelmä, jonka julkaisi japanilainen pelitalo SNK vuonna 1990. Järjestelmä tarjosi aikaansa suhteutettuna värikästä kaksiulotteista grafiikkaa ja korkealaatuista ääntä. Se oli aikansa tärkein kolikkopeliympäristö ja siitä julkaistiin myös kallis kotipelikonsoliversio.

Muihin aikansa konsoleihin verrattuna Neo-Geon kotiversio oli teknisesti ylivertainen, mikä johtui ennen muuta ajan huippua edustaneista grafiikka- ja äänipiireistä. Siinä oli kaksi suoritinta, 16-bittinen Motorolan 68000 ja 8-bittinen Zilog Z80 -apusuoritin. Järjestelmän 68000-suoritin toimi 12 megahertsin taajuudella ollen 50 prosenttia nopeampi kuin Sega Mega Driven 68000. Neo Geon videopiirit pystyivät esittämään 4 096 väriä ja 380 spriteä samanaikaisesti (esimerkiksi Sega Mega Drive vain 64 väriä ja 80 spriteä) ja äänipiirit tarjosivat 15 kanavaa. Järjestelmälle olivat ominaisia Street Fighter II -tyyppiset kaksiulotteiset kamppailupelit, joissa käytettiin skaalausefektiä intensiivisen tunnelman luomiseen. Vuosien 1994–2003 välisenä aikana SNK julkaisi pelikonsolille joka vuosi The King of Fighters -mätkintäpelisarjan uusimman osan. Kolikkopelitaustan vuoksi konsolille julkaistut pelit edustivat lähes yksinomaan suoraviivaista toimintaa.

Järjestelmä ja etenkin sen pelit olivat konsolin alkuaikoina kalliita. Pelit maksoivat esimerkiksi Suomessa lähes 1 000 silloista markkaa kappaleelta. Erityisen korkea pelien hinta johtui Neo-Geon käyttämistä pelimoduleista, joita oli kallis tuottaa. Moduleihin mahtui siihen aikaan vaikuttavat 40 megatavua. Nykyisin eräät Neo-Geon pelimoduulit ovat yhä erittäin kalliita keräilyharvinaisuuksia: Eurooppaan lokalisoidusta Kizuna Encounter -pelistä on maksettu 12 000 dollaria.

PC ENGINE
PC Engine on japanilaisten NEC:in ja Hudson Softin yhteistyössä vuonna 1987 julkaisema pelikonsoli. Vuonna 1989 se julkaistiin Pohjois-Amerikan markkinoille nimellä TurboGrafx-16. Turbografx-nimistä PAL-versiota konsolista julkaistiin hyvin rajoitettu erä Isossa-Britanniassa ja manner-Euroopassa vuonna 1990. Ranskassa PC Enginea oli laajalti saatavilla kun Sodipeng-niminen yhtiö maahantoi Japanista tuotuja konsoleita ja pelejä.

PC Engine oli 8-bittinen konsoli varustettuna 16-bittisellä grafiikkasirulla ja se pystyi näyttämään ruudulla 482 väriä yhtäaikaisesti. PC Engine oli graafisilta ominaisuuksiltaan (värit ja spritejen käsittely) korkeammalla tasolla kuin Segan 16-bittinen Sega Mega Drive ja edusti suunnilleen samaa tasoa SNESin kanssa.

PC Engine oli varsin suosittu konsoli Japanin videopelimarkkinoilla, mutta jäi varsin tuntemattomaksi muilla markkina-alueilla. Sen historiallista merkitystä lisää se, että PC Engine oli ensimmäinen CD-ROM -levyjä hyödyntänyt koteihin tarkoitettu pelilaite. Konsolin CD-ROM-versio, PC Engine CD-ROM², julkaistiin Japanin markkinoilla vuonna 1989. Samainen laite tuotiin uudenlaisessa koteloinnissa Pohjois-Amerikan markkinoille nimellä TurboGrafx-CD, jossa se julkaistiin vuonna 1990. Monet ovat oppineet tuntemaan PC Enginen myöhemmin vapaasti levitettävien emulaattoriohjelmien kautta, joiden avulla käyttäjät ovat voineet tutustua PC Engineen ja sen peleihin ilman varsinaista laitetta.

Tunnetuimpiin PC Enginen peleihin kuuluvat esimerkiksi Bomberman '94, Akumajo Dracula X: Chi no Rondo, Gunhed, Devil's Crush, Parodius, R-Type ja Splatterhouse. PC Enginen peleistä monet ovat avaruusräiskintöjä tai japanilaisia tietokoneroolipelejä. Useat peleistä ovat kolikkopelikäännöksiä. PC Enginen maskottihahmo on Bonk, joka tunnettiin myös nimellä BC Kid. Bonkin tähdittämä Bonk's Adventure oli PC Enginen eniten myynyt peli. Yksi Bonk -peli käännettiin myös PC:lle ja Amigalle nimellä B.C. Kid. Bubble Bobble -sagan kolmas osa, Parasol Stars, tehtiin alun perin nimenomaan PC Enginelle.

Super Nintendo Entertainment System

Super Nintendo Entertainment System


Kehittäjä Nintendo
Sukupolvi 4. sukupolvi
Julkaisu 21. marraskuuta 1990 (Japani)
elokuu 1991 (Pohjois-Amerikka)
huhtikuu 1992 (Eurooppa)
Laitteisto 1,79, 2,68 tai 3,58 MHz suoritin, 128 kt keskusmuistia, 16 bittinen grafiikkasuoritin 128 kt muistilla
Tallennusväline SNES-pelikasetti
Pelit Luettelo SNES-peleistä
Edeltäjä Nintendo Entertainment System
Seuraaja Nintendo 64
Super Nintendo Entertainment System (yleisesti SNES) on Nintendon alun perin 1990 julkaisema videopelikonsoli. Pelikonsoli julkaistiin 1991 Pohjois-Amerikassa ja 1992 Euroopassa. SNES oli Nintendo Entertainment Systemin (NES) seuraaja. SNES oli Sega Mega Driven suurin kilpakumppani 16-bittisen pelisukupolven.
Kehitystyö
Kun Sega ilmoitti julkaisevansa oman 16-bittisen konsolinsa, Sega Mega Driven (Sega Genesis Pohjois-Amerikan markkinoilla), vuonna 1988, eivät Nintendon johtajat aluksi osoittaneet juurikaan kiinnostusta kilpailevan konsolin kehittämiselle. Jo tätä aiemmin oli japanilainen NEC julkaissut NES-konsolin kanssa kilpailemaan oman laitteensa, Turbografx-16:n. Turbografx-16:sta tuli Nintendolle varteenotettava vastustaja kotimaan markkinoilla. Sega puolestaan herätti kuluttajien huomiota sekä Pohjois-Amerikassa että Euroopassa ylivertaisen teknologiansa ansiosta, jolloin Nintendo päätti vastata haasteeseen ja alkoi nopeasti kehitellä uutta konsolia.

Tuolloinen Nintendon pääjohtaja Hiroshi Yamauchi asetti Masayuki Uemuran vastuuseen konsolin suunnittelemisesta. He olivatkin alun perin suunnitelleet jo Famicomin 16-bittiseksi konsoliksi, mutta silloiset komponentit olivat liian kalliita, ja konsolista kehitettiin 8-bittinen versio. Koska komponentit olivat nyt paljon halvempia, ei Nintendo epäröinyt rakentaa tehokkaampaa laitetta.

 

Sega Mega Drive


Sega Mega Drive



Kehittäjä Sega
Sukupolvi 4. sukupolvi
Julkaisu 30. marraskuuta 1990 (Eurooppa)
29. lokakuuta 1988 (Japani)
9. tammikuuta 1989 (Pohjois-Amerikka)
Laitteisto 7,61 tai 7,67 MHz:n suoritin, VDP-grafiikkapiiri, 64 kt keskusmuistia
Tallennusväline Pelikasetti
Lisälaitteet Sega CD,
Sega 32X
Liitettävyys Sega Master System (sovittimen kanssa)
Pelit Luettelo Sega Mega Drive -peleistä
Edeltäjä Sega Master System
Seuraaja Sega Saturn
Sega Mega Drive oli Segan ensimmäinen 16-bittinen konsoli. Se on myös toistaiseksi Segan kaupallisesti menestynein konsoli. Vaikka Mega Drive ei menestynytkään odotetunlaisesti kotimaassaan Japanissa, Euroopassa se onnistui myymään paremmin kuin Nintendon SNES. Yhdysvalloissa Mega Drive oli myydyin konsoli suurimman osan 16-bittisten valtakaudesta, joskin SNESin kokonaismyyntiluvut menivät lopulta ohi. Mega Driven menestynein pelihahmo oli Segan maskotiksi noussut Sonic the Hedgehog, joka teki ensiesiintymisensä vuonna 1991 korvaten Alex Kiddin Segan virallisena maskottina. Etelä-Koreassa Mega Drivea kutsuttiin aluksi nimellä 수퍼겜보이 (Super Gemboi), mutta myöhemmissä malleissa ja Mega Drive II:ssa käytettiin nimeä 슈퍼알라딘보이 (Super Alladin Boi).

Sega Mega Drive II julkaistiin vuonna 1993. Laitteen ulkoasu muuttui dramaattisesti; koko ja hinta pienenivät, kun laitteesta karsittiin toimintoja (kuten sisäänrakennettu kuulokeliitäntä). Konsolia varten valmistettiin myös uusi versio Segan Mega CD:stä, Sega Mega-CD 2. Laitteiden ainoana erona oli muotoilu, joka nyt jäljitteli uuden konsoliversion muotoja.

Megadrive käyttää Atari-mallisia peliohjainportteja, joten siihen voi kiinnittää monissa vanhoissa tietokoneissa käytetyn joystickin. Sonic the Hedgehog 1 on kuitenkin ainoa peli, jota voi mielekkäästi pelata yhdellä näppäimellä.

Mega Drive on rakennettu yhteensopivaksi Sega Master Systemin kanssa, joskin Master Systemin pelien pelaaminen vaatii kuitenkin sovittimen. Yhteensopivuuden takia laitteessa on mukana esimerkiksi Master Systemin äänipiiri.

 

Oma lemppari on SNES itselläni ei ole sitä mutta mummolassa on ja paras peli on kyllä Donkey Kong vai mikä onkaan

 

Sega konsolit on ollut aina se mun juttu. Sonic the hedgehog 1 oli yksi ensimmäisistä peleistä jota olen koskaan pelannut! en omista sega mega driveä mutta mummoni luona on sega mega drive ja sillä jokainen euroopassa julkaistu sonic peli, joku NHL ja kiviset ja soraset peli!

Edit:
Where is Philips Cd-i?!?!?! CD-i on 4 sukupolven konsoli
Suomessa CD-i:llä oli merkittävä rooli MTV3:nGame Over ohjelmassa!

 

Nintendon miäs kun olen niin pakko sanoa että SNES vie minun kohdallani ykköspaikan.